Kirjoitan pitkästä aikaa enkä oikein tiedä että pitäisikö
tästä edes kirjoittaa. Olkoon tämä itselle.
Viimeisen kahden kuukauden aikana on tapahtunut hurjasti
muutoksia, niin henkisellä tasolla kuin fyysiselläkin. Nämä kaikki alkoivat
21.6.2016. Heräsin aamulla ahdistuksen tunteeseen ja itkuun, sydämeni hakkasi
miltei ulos rinnasta. Olin pyytänyt illalla unta jossa minulle avattaisiin tätä
tilannetta jossa olin ollut kauan, tämän unen tulisi liittyä henkilöön jota
rakastan. Unessa kuitenkaan ei esiintynyt lainkaan häntä, vaan olin jossain
menneessä suhteessa joka ei ollut suoraan mikään suhteista joissa olen ollut.
Tässä suhteessa minua pidettiin otteessa erilaisin keinoin enkä voinut lähteä,
tunsin olevani vankilassa, peläten että toinen menehtyy jos lähden. (Tämä pelko
nousee nuoruuden traumasta jossa menetin poikaystäväni) Unessa pohdin miten
olinkaan taas tässä tilanteessa, ahdistunut ja kykenemätön liikkumaan. Heräsin
siis ahdistuskohtaukseen ja en osannut tulkita unta, miten tämä liittyy
nykyhetkeen… Kirjoitin osan unta myös henkilölle josta unta olin pyytänyt. Ja
vastaus tuli, viimein hän vastasi. Olin pyytänyt vuosien varrella viestiä jossa
hän kertoisi mielelleni että mun tulisi
jatkaa eteenpäin, että hän auttaisi mua näin katkaisemaan sidokset. Silloin ei
ollut oikea hetki, nyt oli. Viesti oli omalta näkökulmalta kylmä ja tyly, mutta
toimi energialeikkurina. Tämä viesti sisälsi sen miten mä olin pitkään
heilutellut ”syöttiä” ja että hän haluaa kertoa että ei ole kiinnostunut jotta
voin jatkaa elämääni eteenpäin. Koin viestin alentavana enkä tajunnut mitään..nyt olen lukenut viestin monesti kiitollisena ja osaan jopa nauraa sille, itkemisen sijaan. Kiitos.
Tämän jälkeen alkoi tapahtua…samana päivänä mursin vasemman
peukaloni ja poltin oikean, peukalot viestivät feminiini ja maskuliinipuolen identiteeteistä.
Boom! Olinko kuitenkin muuttanut identiteettiäni, olinko rakentanut jotain
identiteettini suojaksi odottaessani hänen rakastavan minua.
Viikon sisään myös rintalihakseni revähti pahasti, ja
minulla ei ole vuosiin sattunut juurikaan mitään fyysisiä kolauksia.. Enkelit
viestivät että fyysisen kivun tunne tietyillä alueilla tulee tapahtua jotta
kiinnitän näihin huomiota. Tämä huomio pitää nämä energiakeskukset auki ja
eheyttää niitä. Olin pettynyt ja vihainen, ajattelin että tunteillani oli
leikitelty ja mua manipuloitu Universumin taholta. Suora viesti oli” Sinun ei
tule sulkea sydäntäsi keneltäkään vaikka sinuun sattuu. Kaikesta huolimatta on
tavoitteesi pysyä avoin, rakastaa ja jakaa rakkautta kaikille, myös niille
jotka ovat sinua loukanneet.”
Nyt ymmärrän paljon enemmän, aika ja ohjaus ovat avanneet
minua lisää, katkeruus on hävinnyt ja luottamus palannut. Ensimmäinen ajatus
viestin jälkeen oli, etten voi tehdä työtäni, en voi luottaa enkeleihin,
tunteisiini enkä mihinkään. Matto vietiin alta ja syytin itseäni tyhmyydestä,
enkeleitä väärästä informaatiosta, maailmankaikkeutta synkronismista ja häntä
kaikesta muusta…Epäreilua, ajattelin. Voi Noora.. En ymmärtänyt että hän vapautti
minut, uneni viesti taisi todellakin liittyä tähän ja odotuksiini, olin odotusteni vanki. Vaikka itse
olin monesti pyrkinyt vuosien varrella katkomaan sidoksia, tämä ei onnistunut.
Voin katkoa vain omat sidokseni, vasta kun toinenkin katkoo koittaa täydellinen
vapaus. Olen syyttänyt itseäni etten ole pystynyt liikkumaan , syyttänyt
rakkautta.
Tämä ei tarkoita että hän olisi tuntenut samoin, mutta tämä
tarkoittaa että mä en ole ollut täysin yksin tässä. Olkoon maailmankaikkeus,
synkronismi, hän, enkelit, Amma..kuka taho tahansa, tällä oli tarkoitus ja
jokin muukin kuin minä piti minut tässä tilanteessa. Jokin vahvisteli
jatkuvasti että hänellä on kiinnostus ja tunteita, kuinka hölmöksi itseni
tunsinkaan hänen kirjoittaessaan toisin, kuinka onnelliselta että hän viimein
kertoi sen, kuinka pettyneeltä koska olin tulkinnut asiat niin väärin ja kuinka
vahvalta oivaltaessani tämänkin kaiken tarkoituksen.
Rakkaudelliset tunteet eivät hävinneet, rakkaus ei ole
milloinkaan sidos, odotukset ovat. Niistä koen tämän asian taholta olevani nyt vapaa, tiedän kyllä mielen
toimintatavat, se alkaa punoa heti uusia odotuksia tai herätellä vanhoja.
Pyrkimys elää tässä hetkessä, joka hetki saa mieleenkin harmonian ja odotukset
tippuvat. Joka hetki kun alat analysoida mennyttä tai pohtia tulevaa, hävität
tämän hetken kauneuden. Ja tämä hetki on ainoa mitä meillä on. Nauti
elämästäsi, ole tyytyväinen ratkaisuihisi, tietäen että ne palvelevat sinua
aina. Uskalla sanoa elämälle kyllä ja uskalla olla Muutos. Rakasta, älä takerru…sillä
rakkaus on vapautta ja vapaus on rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti