8.5.2018

Kuuntelun Lahja



No nyt...Nettisivua on muokattu uuteen uskoon eilen, ja tänään saa päivetystä pintaan tämä blogi joka on jo aivan pölyn peitossa. Oisko aika aktivoitua? Pääasiassa Instagram toimii nykyään mun bloginani, mutta katsotaan josko tämä alkaisi jälleen resonoida. Instagramissa voit seuraa mua täällä
 -> Dharmis IG

Haluisin muistuttaa yhdestä tärkeästä asiasta mikä usein unohtuu, Kuuntelun lahja. Maltatko sinä kuunnella? Vaikka toisen puhe olisi hidasta ja haparoivaa, maltatko kuunnella. Entä jos asia ei ole kiinnostava, tai jos asia ei liity sinuun? (eli ei ole sinusta kiinnostava..hihi) Entä jos sulle tulee mieleen joku muu asia, onko se tärkeämpi kuin toisen. Melko usein ihminen jaksaa kuunnella hetken, ja sen jälkeen keskeyttää toisen puheen lauseella "minullakin on käynyt noin" tai jotain muuta mikä liittyy itseen. On tärkeää kuunnella, mutta on vielä tärkeämpää kuulla.
Kun me keskittyisimme enemmän läsnäoloon sekä kuulemiseen, voisimme oppia ja laajentua, aina ei edes tarvita sanoja. Kun kuulet, kuulet myös ne sanat jotka jätetään sanomatta, niihin ei tarvitse vastata, riittää että rekisteröit kuulemasi.  On rikkautta osata olla myös hiljaa, on rikkautta osata olla yksin, on rikkautta osata kuunnella, kuulla ja tulla kuulluksi. Me kaikki piiloudumme, käytämme toisinaan maskeja, vain kuulemalla ja näkemällä sydämen saatamme nähdä maskien taa.

Olen vuosien aikana kiinnittänyt tähän huomiota omassa käytöksessä. En olisi edes itse tajunnut asiaa, koska en tehnyt sitä "pahaa" tarkoittaen. Vuosia sitten mun ystävä huomautti tästä ja olen siitä todella kiitollinen, ilman häntä en olisi ymmärtänyt käytöstäni ja sitä etten ollut läsnä. Varmasti näin käy edelleen niin minulle kuin muille, ja juuri siksi haluan muistuttaa  tästä "kuuntelun lahjasta."

Tarkastele oma kuulemistasi, tarkastele miten otat vastaan kuulemaasi ja muista että sinä et ole reagoinnit, ajatukset tai mikään jota tarkastelet. Sinä olet Rakkaus, se osa joka sinussa on pysyvää. Riisu siis omatkin maskisi, älä miellytä, älä muokkaa itseäsi eri ihmisten seurassa, sillä aitous on ainoa tapa kokea elämää täytenä. Sun syntymäoikeus on olla Sinä, se ei ehkä aina miellytä kaikkia, oo silti vaan se kuka oot. <3

Please don't be fooled by me. Don't be fooled by the face I wear, for I wear a mask. I wear a thousand masks, masks that I'm afraid to take off and none of them are me. Pretending is an art that is second nature to me, but don't be fooled, for God's sake don't be fooled.
I give you the impression I'm secure and that all is sunny and unruffled with me, within as well as without, that confidence is my name, coolness my game, that water is calm and I'm in command and that I need no one, but don't believe me, please don't believe me.
My surface may be smooth, but my surface is a mask--my every varying and ever concealing mask. Beneath it dwells the real confusion, fear and aloneness. Beneath lies my smugness, my complacently, but I hide this--I don't want anyone to know it.
I panic at the thought of my weakness and fear being exposed. That's why I frantically created a mask to hide behind-- nonchalant sophisticated facades to help me pretend-- to shield me from the glance that knows-- but such a glance is precisely my salvation, my only salvation and I know it. That is if it's followed by acceptance. If it's followed by love, it's the only thing that can liberate me from myself, from my own self built prison walls and from the barriers that I so painstakingly erect. It's the only thing that will assure me of what I cannot assure myself, that I'm really worth while, but I don't tell you this, I don't dare--I'm afraid to.
I'm afraid that your glance will not be followed by acceptance and love. I'm afraid you'll think less of me and you'll laugh and your laugh will kill me. I'm afraid that deep down, I'm nothing and that I'm just no good and that you'll see this and reject me.
So I play my game; my desperate pretending; with the facade of assurance without and a trembling child within. And so begins the parade of masks, the glittering, but empty parade of masks and my life becomes a front. I idle chatter to you in suave tones of surface talk. I tell you everything that's really nothing and nothing of what's everything and what's crying within me.
So when I'm through going through my routine, do not be fooled by what I'm saying. Please listen carefully and try to hear what I'm not saying--what I'd like to be able to say, but for survival I need to say, but what I can't say.
I dislike hiding, honestly, I dislike the superficial game I'm playing, the superficial phony game. I'd really like to be genuine, spontaneous and me, but you've got to help me, you've got to hold out your hand, even when it's the last thing I seem to want or need.
You can help wipe away from my eyes--the blank stare of grieving dead. You can help call me into aliveness each time you're kind, gentle and encouraging. Each time you try to understand because you really care, my heart begins to grow wings, very small wings, very feeble wings, but wings.
Iif you choose to, please choose to. You can help break down the wall behind which I tremble. You can encourage me to remove my mask. You can help release me from my shadowed world of panic and uncertainty. From my lonely prison.
So do not pass me by-- please don't pass me by. It will not be easy for you. A lone conviction of worthlessness builds strong walls. The nearer you approach me, the blinder I may strike back.
It's irrational, but despite what books say about man, I am irrational, I fight against the very things that I cry out for, but I am told love is stronger than strong walls. In this lies my hope, my only hope, please help beat down those walls with firm hands, but with gentle hands--for a child is very sensitive.
Who am I, you may wonder? I am someone you know very well. For I am every man you meet and I am every women you meet.

9.11.2016

Hyväksy kaikki, myös se ettet voi hyväksyä kaikkea.




Olin hereillä yöllä muutamia tunteja, seurailin vaalitilannetta ja kirjoitin. Aihe mistä minua ohjattiin kirjoittamaan oli uusi aika ja Ei kaksinaisuus. Nyt aamulla aloin niputtamaan yöllisiä ajatuksia ja kirjoituksia, vaalitulokset alkavat olla selvillä, facebook on auki ja ymmärrän miksi kirjoitan... Ravistellakseni.

Pettymysten keskellä me harvoin muistamme Jumalan suunnitelmaa, me keskitymme alleviivaamaan asioita ja annamme niille negatiivisia merkityksiä. Mitä meidän tulisi tehdä olisi muistaa että vaikka ihmismieli ei kykene ymmärtämään tai näkemään kokonaiskuvaa, Jumala näkee, teidän sielunne ymmärtävää. Luottakaa Maailmankaikkeuteen vaikka kokisitte pimeyttä, varjoja ja pettymyksiä. Muistakaa näidenkin tapahtumien äärellä että mitä enemmän lajittelette ja kategorioitte asioita, tapahtumia tai ihmisiä, sitä kauempana te olette valaistumisesta. Te itse annatte kaikelle merkityksen, jos vaalitulos on teistä pimeä, tai valoisa, oli Trump teistä pimeä tai valoisa..te kategorioitte ja se on teidän oma päätöksenne. Aina kun valitset, tuomitset. Missä sinä valitset elää, luottamuksessa vai kärsimyksessä. Minä valitsen elää luottamuksessa ja tässä hetkessä.

Koko valaistuminen liittyy laajalti hyväksyntään, kaksinaisuuden häviämiseen. Valo/ Pimeä,  Hyvä/Paha, Korkea/Matala, Enkeli/Demoni nämä kaikki ovat dualismia. Jokainen adjektiivi luo dualismia, jokainen lause luo. .Tästä syystä kannatankin hiljaa oloa :) <3 Vältä siis kaksinaisuutta, tai älä edes vältä, anna olla ja Luota. Jumala ei tee virheitä, ainakaan minun Totuudessani. Muistakaa että jopa luonnonkatastrofit palvelevat, ne kohottavat myötätuntoa maailmassa. Kuten Rakas Amma sanoo "On yksi laji uhanalaisten eläinten lailla joka on kuolemassa sukupuuttoon, tämä on ihminen myötätuntoisella sydämellä" <3

Kun vastustamme asioita, me annamme sille aina enemmän voimaa. Vastustellessamme alleviivaamme usein juuri sitä jota emme toivo. Vaaleihin liittyen; Kuinkahan moni kannatti Clintonia ja uskoi hänen voittoonsa enemmän kuin pohti  ”ettei vain Trump voittaisi” Mihin energia keskitettiin, on tulos ja tällä tuloksella on myös korkeampi tarkoitus.  Kaikki on energiaa, ja tuo energia ratkaisee. 

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, vuosi 2016 on numero 9 joka tarkoittaa erään syklin päätöstä, tuo sykli on alkanut 2008 ja 11.11 on porttipäivä tuolle syklille. Juuri nyt varjopuoliamme nostellaan pintaan tarkasteluun, ja mikä voisi olla parempi hetki kuin tämä. Tutki omia tuntojasi ja mistä ne kumpuavat, muista että sinä olet tullut tänne muistaaksesi joka tilanteessa että olet Rakkaus. Vuonna 2017 alkaa uusi aika ja on tärkeää että jokainen keskittyy rakkauteen, ensimmäiset kuukaudet ovat tärkeitä, meidät ns. ankkuroidaan uusiin energioihin.  2017-2018 maapallollamme tulee tapahtumaan massiivisia muutoksia, niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla.
Maapallollamme on pulssi, värähtelytaajuus ja tuo taajuus on ollut tuhansia vuosia n.7,8 hertziä. Tuo taajuus nousi vuoden 2015 aikana nopeasti  ja kävi jopa 16,5 hertzissä, nyt elämme n. 13. Tämä vaikuttaa meihin konkreettisesti, tämä vaikuttaa aikaan. Entinen 24h on nykyään 16-18h. Muutokset ovat jo nyt näkyviä. Nämä energiat ovat hyvin rakkaudellisia, mutta myös osalle ihmisistä hyvin haasteellisia. Meidän ihmiskokonaisuutemme eivät ole tottuneet näihin värähtelyihin, ja kuten aina, totuttelu vie aikaa. Mitä vähemmän harjoitat dualismia, sitä iisimmin selviydyt. Maapallomme siis ylösnousee, sinunkin olisi tarkoitus. Energiat puskevat meitä kohti omaa potentiaaliamme, mitä enemmän vastustelemme, sitä haastavampaa meillä on. 

Uhriroolin, ajatusmallien ja uskomusten muokkaus on huipussaan. Kun oivallamme itse olevamme vastuussa omasta elämästämme, ahdistumme. On pelottavaa oivaltaa olevansa rajaton. Ihmiset pitävät uhriviittansa mieluummin, uskotellen itselleen että elämä on kärsimystä. Uhriasenteella me saamme huomiota, ja jonkin ajan kuluttua alamme luulla että tuo huomio on rakkautta, tällöin tarraamme siihen yhä lujemmin kiinni. Irtipäästä uhrista, irtipäästä tuominnasta, irtipäästä myös jatkuvasta irtipäästämisestä. Elä tässä hetkessä, menneisyyttä ei enää ole, eikä liioin tulevaa. Mitä sinä voisit juuri nyt tehdä Rakkauden laajentamiseksi tällä pallolla. Kaaoksesi keskellä, keskity tähän ajatukseen.  Haasteet eivät lopu vaikka rakkaudellisemmat energiat kohoavat, kyse on asenteesta. Kun vaihdat ( yes, it’s really like a switch off and on, you decide)asenteesi hyväksyväksi, haasteet lakkaavat olemasta. Haasteet pienenevät kun et anna niille energiaasi. 

Katalysaattorina suurin tehtäväni on auttaa ihmisiä löytämään itsestään rakkautta, viisautta sekä oman potentiaalinsa. Kyseenalaistan paljon ihmisten näkemyksiä ja kirjoitan reaktioita herättävästi. Tämä ei tapahdu siksi että kyseenalaistaisin ne todella (minulle joka totuus on totta) vaan haluan nähdä järkkyykö tuo ihmisen usko vai seisooko hän vakaasti voimassaan, herääkö jokin osa, alkaako prosessointi. Sielulleni on aivan sama pidetäänkö minusta silloin vai ei, jos se palvelee toista ihmistä, on se Rakkautta ja jonain päivänä hän sen oivaltaa. MINÄ RAKASTAN KAIKKIA!!
 Jos henkilö horjuu, tehtäväni on ohjata hänet tasapainoon, jos hän pysyy voimassaan, olen onnellisista onnellisin katalysaattori. Koen että nimeni myötä minulle on annettu energia ja tuo energia alkaa vaikuttaa heti kun se saa luvan. Usein ihmiset voivat kirjoittaa minulle avautuakseen tilanteestaan, tuolloin maailmankaikkeus katsoo tämän ”sallimiseksi” ja puhdistusprosessi voi alkaa. (Tästä olen saanut ihania palautteita, osa oivaltaa, osa ei..hihi.. Te tiedätte keitä tarkoitan <3 ) Toisinaan tuo prosessi on kivuliasta, toisinaan hyvinkin ihanaa,lempeää ja oivalluksia täynnä.

 En koe olevani opettaja (5D ns. ”opettaja” termi on vanhaa energiaa) vaan ennen kaikkea ”käynnistäjä”. Viidennessä ulottuvuudessa me emme enää navigoi itseämme etsimään totuutta ulkopuolelta, meidän tulee yhä vahvemmin kääntyä sisään ja löytää se sieltä.  Jo se että ”lähdemme etsimään” itseämme, kertoo että lähdemme johonkin, eli etäännymme itsestämme. 

Rakastakaa toisianne, hyväksykää kaiken tarkoituksenmukaisuus vaikka ette ymmärtäisi. Älkää mitätöikö itsenne ja antako voimaanne pois, on aika ottaa rakkauden soturin/soturittaren rooli. Hyväksy kaikki.

Rakkaudessa Dharmada, Henkinen katalysaattori, Oikeamielinen Totuuden palvelija, Universumin tasapainottaja <3

 I don’t  mind what happens is different than i don’t care <3





"When you don’t have a choice, you are already transcendental. You have transcended. Then the duality doesn’t divide you. You remain undivided. And this is ADWAIT; this is what Shankara means when he says ‘non-dualism’; this is what the Upanishads teach: to be non-dual, to be one. To be one means not to choose, because once you choose your choice divides you. You say,’I would like to be happy, and I don’t want to be unhappy’; you are divided. You simply say,’Whatsoever happens, everything is welcome. My doors are open. Sadness comes; come be my guest. Happiness comes; come be my guest. I will be a host to everything, with no rejection, with no choice, with no like, no dislike.’ Suddenly, nobody can divide you. You have attained to an inner unity, to an inner melody, to an inner music, an inner harmony.

All duality is a mind creation, all duality is created by the clinging and attached mind. When there is no attachment there is no duality. When you want something to happen according to you, and it doesn’t happen, duality arises. When you are ready to relax with everything as it happens, where is the duality? Somebody insults you and you say thank you. Your woman leaves you and you go and give her a good send-off. Where is the duality? Richness comes and you enjoy it. And one day you are poor and you enjoy poverty. Where is the duality? If you can enjoy all that happens, if you can enjoy the roses that are always there and you don’t count the thorns, then where is the duality? Then the mind becomes non-dual. Then all fragments disappear, then a great oneness arises in you. But it cannot be called ‘oneness" - Osho <3

16.10.2016

Superkuun alla..



Kaikelle on aikansa, huomasin että olen tänä vuonna kirjoittanut vain kaksi blogikirjoitusta, olen huomannut myös konkreettisesti ettei ole ollut kirjoittamisen aika. Kirjakin on odottanut valmiina jo puolitoista vuotta...ei siis ole ollut edes lukemisen aika, en ole tehnyt viimeistä luentaa siihen. Täysikuu..minä ja kuu olemme valvoneet. Nyt...nyt on aika tuoda pintaan tukahdutet pelot ja kipupisteet. Riittämättömyys ja syyllisyys ovat vieraanani tämän täydenkuun aikana. Ruokin vieraitani, huomaamattani mielistelen ja olen samaa mieltä heidän kanssaan. He puhuvat, minä kuuntelen, minä itken. He haluavat "vain parastani", näiden pelkojen mielestä olisi parempi että en puhuisi heistä, tällöin olisin helpommin kontrolloitavissa. Minä teen toisin, olen kai jossain määrin aina tehnyt. Elämässäni ja työssäni katson ja autan muita kohtaamaan pelkoa, kipua, surua. Rakastan niitä hetkiä kun näen helpotuksen ihmisten silmissä, kun näen Rakkauden ja ymmärryksen heräävän. Auroja nähdessäni minulle tuottaa suurta iloa kun harmaa viittä valahtaa pois ja valo laajenee, tämä tarkoittaa minulle myös sisäisen valon syttymistä. Voi miten kiitollinen olenkaan nähdessäni näitä rakkauden tekoja. Olen kohdannut matkallani omaa kipua, prosessoinut ja puhunut. Sen kipeimmän asian olen kuitenkin piilottanut, jopa itseltäni..syyllisyyden. Oivalsin että tämä on myös yksi syy miksi syyllistän itseäni katalysaattorin roolista, syyllistyn myös muiden sanomisista välillä vaikka asia ei edes liittyisi minuun. Eräs elokuva sai minut havahtumaan..tätä on ollut vaikea kohdata ja ehkä häpeänviitta tippuu nyt. Tämä on myös yksi syy miksi haluan jatkuvasti "pelastaa" muita, vaikka tiedän hyvin että toista ei voi pelastaa, jokaisen on tehtävä se itse..voi tukea ja myötäelää. Pelastaminen ei puhdista omatuntoani, vain anteeksianto itselle helpottaa. Monet tietävät tarinani, ollessani 17-vuotias, ensirakkauteni menehtyi dramaattisissa merkeissä, myös toinen ystäväni menehtyi samana yönä. Tämä tapahtui minun silloisessa kotonani. Tässä ote muutaman vuoden takaisesta blogistani:
"En osaa vieläkään sanoin kuvailla mitä minussa sinä yönä tapahtui…
Aamuyöstä heräsin menehtyneen poikaystäväni kainalosta. Hänen kehonsa oli kylmä, ja jo hieman kankea. Sielu oli poistunut, ja jatkanut matkaansa Enkelten seurassa. Päällimmäinen asia jonka muistan tunteneeni oli hätä. Suuri hätä, kuin olisin pieni lapsi eksyneenä vieraassa maassa, puhuen vierasta kieltä. Kuin sisus olisi jäätynyt, ja särkynyt pieniksi paloiksi. Universaalin Äidin lohdulliseen syliin pääsin 13-vuotta myöhemmin ja hätäni tuntui viimein loittonevan, olin turvassa. Koko tuo yö, ja päivät sen ympärillä ovat yhtä suurta palapeliä joista osa paloista ovat kadoksissa. Olen kätkenyt ne lokeroon joka odottaa aukeamistaan. Muistan puheluni hätäkeskukseen, sen jälkeen filmi katkeaa...palautuu ambulanssikuskien sanoihin ”ei toivoakaan,” muistan shokkitilan keittiölattialla, muistan ruumisautot, poliisikuulusteluista muistan poliisin ruskeat,lempeät silmät. Muistan hetken jolloin istuin poikaystäväni vanhempien kotona tapahtuman jälkeen. Sydän ahdistuu tätä kirjoittaessa, tunnen miten sitä kuristaa enkä meinaa saada henkeä…onkohan siis vielä jotain kesken..Näistä kaikista muistan vilauksia, mutta ennen kaikkea tuon tunteen, hädän. Kaksi ihmistä kuoli, minä jäin."
On, jotain on kesken edelleen.. se minkä muistan kaiken edellämainitun mukana on syyllisyys. Minä olisin voinut pelastaa poikaystäväni, en tajunnut... Menin itse nukkumaan aikaisin, en jaksanut juhlia. Muut jatkoivat illanviettoa ja jossain kohtaa poikaystäväni tuli herättämään minut ja tarjosi minulle vanhempieni lääkekaapista löydettyjä lääkkeitä. Viskasin ne lattialle ja haukuin häntä, jatkoin nukkumista. Seuraava hetki muistossa on se joka saa vatsani vääntymään ja kyynelpadon jälleen avautumaan. Myöhemmin poikaystäväni tuli viereeni nukkumaan, olin unen rajamailla mutta muistan miten laitoin käden hänen ympärilleen ja hän pyysi etten koskisi vatsaan joka oli todella kipeä. Muutaman tunnin päästä heräsin juomaan, hän oli yleensä aina herännyt siihen jos kävin juomassa. Jo tämä herätti minussa kummallisen tunteet. Kun saavuin sänkyyn, tunsin hänen kylmän ihonsa ja hyppäsin nopeasi laittamaan valot päälle. siitä alkoi shokki, hätä. Tämä kohta missä hän valitti vatsaansa on jäänyt varjojen alle, muistan sen, mutta en ole uskaltanut puhua tästä, minusta ei ole ollut kohtaamaan omaa syyllisyyden tuskaani. Olisinko voinut pelastaa hänet, miksen ymmärtänyt...minä tiesin että hän oli aiemmin leikkinyt lääkkeillä tarjotessaan niitä minulle.
Sielutasolla ymmärrän että kaikki minkä täällä tapahtuu on tarkoituksenmukaista, valintoja, kasvua, muistamista. Tämä syyllisyys on kuitenkin sisäiselle lapselleni totta vaikka se minulle ei olekaan. Olen paljon puhunut siitä miten monet palaavat ensirakkauden luo, ja mieleeni tulee heti tämä asia. Minun on menehtynyt, millainenkohan hän olisi, millainen hänen elämänsä olisi ollut. Tunnistan että tämä osa on sisäinen lapsi joka pohtii asiaa. Rauhoittelen, kaikki on kuten pitää, hän oli valinnut tämän matkan.
Hänen takiaan kuitenkin voin nyt tehdä tätä työtä ja auttaa ihmisiä. Hän ja 7-vuotta tämän tapahtuman jälkeen menehtynyt rakas ystäväni tulivat molemmat luokseni unissa, näissä unissa he kertoivat minulle ettei minun tulisi uskoa muita, "älä mene tuohon, älä usko mitä muut puhuvat. Kaikki tapahtunut on lavastettua ja meillä on kaikki hyvin" Unet olivat niin todellisia etten aamulla tiennyt kumpi hetki oli todellisempi, en muistanut olivatko he kuolleet oikeasti vai eivät. Nämä unet ovat luoneet mun uskon, se on vahva ja siksi mun on helppo puhua ihmisille koska todella luotan siihen mitä sanon, se on minun totuuteni täysin. Ja ei, en usko suinkaan kaikkia uniani, vain niitä jotka resonoivat sielutasolla, niitä jotka värähtelevät korkealla.

Päästä irti menneisyydestä, ja menneisyys päästää irti sinusta.

 Tänään kuun ollessa täydessä voimassaan annan itselleni anteeksi. <3


14.8.2016

Vapaus on Rakkautta.





Kirjoitan pitkästä aikaa enkä oikein tiedä että pitäisikö tästä edes kirjoittaa. Olkoon tämä itselle. 

Viimeisen kahden kuukauden aikana on tapahtunut hurjasti muutoksia, niin henkisellä tasolla kuin fyysiselläkin. Nämä kaikki alkoivat 21.6.2016. Heräsin aamulla ahdistuksen tunteeseen ja itkuun, sydämeni hakkasi miltei ulos rinnasta. Olin pyytänyt illalla unta jossa minulle avattaisiin tätä tilannetta jossa olin ollut kauan, tämän unen tulisi liittyä henkilöön jota rakastan. Unessa kuitenkaan ei esiintynyt lainkaan häntä, vaan olin jossain menneessä suhteessa joka ei ollut suoraan mikään suhteista joissa olen ollut. Tässä suhteessa minua pidettiin otteessa erilaisin keinoin enkä voinut lähteä, tunsin olevani vankilassa, peläten että toinen menehtyy jos lähden. (Tämä pelko nousee nuoruuden traumasta jossa menetin poikaystäväni) Unessa pohdin miten olinkaan taas tässä tilanteessa, ahdistunut ja kykenemätön liikkumaan. Heräsin siis ahdistuskohtaukseen ja en osannut tulkita unta, miten tämä liittyy nykyhetkeen… Kirjoitin osan unta myös henkilölle josta unta olin pyytänyt. Ja vastaus tuli, viimein hän vastasi. Olin pyytänyt vuosien varrella viestiä jossa hän kertoisi mielelleni että mun tulisi jatkaa eteenpäin, että hän auttaisi mua näin katkaisemaan sidokset. Silloin ei ollut oikea hetki, nyt oli. Viesti oli omalta näkökulmalta kylmä ja tyly, mutta toimi energialeikkurina. Tämä viesti sisälsi sen miten mä olin pitkään heilutellut ”syöttiä” ja että hän haluaa kertoa että ei ole kiinnostunut jotta voin jatkaa elämääni eteenpäin. Koin viestin alentavana enkä tajunnut mitään..nyt olen lukenut viestin monesti kiitollisena ja osaan jopa nauraa sille, itkemisen sijaan. Kiitos.

Tämän jälkeen alkoi tapahtua…samana päivänä mursin vasemman peukaloni ja poltin oikean, peukalot viestivät feminiini ja maskuliinipuolen identiteeteistä. Boom! Olinko kuitenkin muuttanut identiteettiäni, olinko rakentanut jotain identiteettini suojaksi odottaessani hänen rakastavan minua.

Viikon sisään myös rintalihakseni revähti pahasti, ja minulla ei ole vuosiin sattunut juurikaan mitään fyysisiä kolauksia.. Enkelit viestivät että fyysisen kivun tunne tietyillä alueilla tulee tapahtua jotta kiinnitän näihin huomiota. Tämä huomio pitää nämä energiakeskukset auki ja eheyttää niitä. Olin pettynyt ja vihainen, ajattelin että tunteillani oli leikitelty ja mua manipuloitu Universumin taholta. Suora viesti oli” Sinun ei tule sulkea sydäntäsi keneltäkään vaikka sinuun sattuu. Kaikesta huolimatta on tavoitteesi pysyä avoin, rakastaa ja jakaa rakkautta kaikille, myös niille jotka ovat sinua loukanneet.” 

Nyt ymmärrän paljon enemmän, aika ja ohjaus ovat avanneet minua lisää, katkeruus on hävinnyt ja luottamus palannut. Ensimmäinen ajatus viestin jälkeen oli, etten voi tehdä työtäni, en voi luottaa enkeleihin, tunteisiini enkä mihinkään. Matto vietiin alta ja syytin itseäni tyhmyydestä, enkeleitä väärästä informaatiosta, maailmankaikkeutta synkronismista ja häntä kaikesta muusta…Epäreilua, ajattelin. Voi Noora.. En ymmärtänyt että hän vapautti minut, uneni viesti taisi todellakin liittyä tähän ja odotuksiini, olin odotusteni vanki. Vaikka itse olin monesti pyrkinyt vuosien varrella katkomaan sidoksia, tämä ei onnistunut. Voin katkoa vain omat sidokseni, vasta kun toinenkin katkoo koittaa täydellinen vapaus. Olen syyttänyt itseäni etten ole pystynyt liikkumaan , syyttänyt rakkautta. 

Tämä ei tarkoita että hän olisi tuntenut samoin, mutta tämä tarkoittaa että mä en ole ollut täysin yksin tässä. Olkoon maailmankaikkeus, synkronismi, hän, enkelit, Amma..kuka taho tahansa, tällä oli tarkoitus ja jokin muukin kuin minä piti minut tässä tilanteessa. Jokin vahvisteli jatkuvasti että hänellä on kiinnostus ja tunteita, kuinka hölmöksi itseni tunsinkaan hänen kirjoittaessaan toisin, kuinka onnelliselta että hän viimein kertoi sen, kuinka pettyneeltä koska olin tulkinnut asiat niin väärin ja kuinka vahvalta oivaltaessani tämänkin kaiken tarkoituksen.

Rakkaudelliset tunteet eivät hävinneet, rakkaus ei ole milloinkaan sidos, odotukset ovat. Niistä koen tämän asian taholta olevani nyt vapaa, tiedän kyllä mielen toimintatavat, se alkaa punoa heti uusia odotuksia tai herätellä vanhoja. Pyrkimys elää tässä hetkessä, joka hetki saa mieleenkin harmonian ja odotukset tippuvat. Joka hetki kun alat analysoida mennyttä tai pohtia tulevaa, hävität tämän hetken kauneuden. Ja tämä hetki on ainoa mitä meillä on. Nauti elämästäsi, ole tyytyväinen ratkaisuihisi, tietäen että ne palvelevat sinua aina. Uskalla sanoa elämälle kyllä ja uskalla olla Muutos. Rakasta, älä takerru…sillä rakkaus on vapautta ja vapaus on rakkautta.


22.2.2016

Apua.



Minun on aina ollut vaikea pyytää apua ja myös vastaanottaa sitä. Olen aina ollut selviytyjä, selviän mistä tahansa ja olen valmis kantamaan vaikka koko maailman tuskan. Koska i can handle it. ..vai voinko? Tapani on yleensä kärsiä hiljaa.. kiukutella Ammalle ja enkeleille..ja Hermannille :) Piilotan pahan mieleni ettei muut kärsisi. Jotkut saattavat saada kuvan etten tarvitse ketään enkä mitään, kuinka väärä tuo kuva onkaan ja toivon ettei ole jokaisen olettamus. 
Totta, sieluni ei tarvitsekaan mitään, sillä on jo kaikki tieto ja rakkaus, ja pyrin elämään sielullani mahdollisimman paljon. Mutta… minulla on myös muut osat joilla on ihmisyyden tarpeet. Tarvitsen apua, rakkautta ja minusta olisi ihanaa olla joskus se heikko joka voisi käpertyä kainaloon ja itkeä hiljaa maailman itkuja. Olen äiti, ja olen ollut yli kymmenen vuotta se jonka kainaloon käperrytään ja sitä olen ollut myös ennen äitiyttä, on vaikea irrottaa jostain joka on toisaalta niin luontaista. 

Uskonkin että tämä on yksi oppiläksyistäni, minun tulee oppia pyytämään apua. Monet ajattelevat että olen rohkea ja uskallan elää sydämestäni, minulle sanotaan että ”sulle se onkin niin helppoa”  hmmm …ei ole, aina ei ole. Minullakin on omat epävarmuuteni, jokainen suuri ratkaisu on ollut jännitystä täynnä joskaan en ole mitään katunut, olen pelännyt. Sydämen ohjaus on kuitenkin ollut niin suurta että en ole voinut tehdä toisinkaan, muut vaihtoehdot ovat tuoneet ahdistuksen joka on valtavasti ikävämpi tunne kuin jännitys. 

Ohjaus ryhtyä yrittäjäksi on yksi tavoistani kohdata pelkoa ja oppiläksyä, luottamus sellaista. Yrittäjänä näitä menoja onkin enemmän kuin ennen ja tuloja vähemmän..toisinaan. Silti, maksan mielelläni siitä ajasta mitä minulla on itselleni ja unelmilleni.   
Aina kun katson taaksepäin huomaan selvinneeni jokaisesta niistä stressatusta kuukaudesta.  En osaa sanoa miksi tämä on minulle stressin aihe koska en juuri välitä rahasta, tai ehkäpä juuri siksi.. raha on vain energiaa. Tämä on perimässäni ja uskomusjärjestelmässä jumissa, olen lapsena kuullut monesti että ilman rahaa ei pärjää.  Myöskin inhoan mainostaa, ja tässä jälleen yksi syy oppiläksyyn -> sana inhoan :) Toivoisin olevani joka työssä töihin kutsuttava, eli tarpeellinen silloin kun ihmiset itse niin kokevat.  Enkeli-illat tapahtuvatkin niin että ihmiset kutsuvat minut luokseen tai työpaikalleen pitämään näitä. 
Muutaman vuoden minua on ohjattu niin enkelten, astrologien ja ystävien taholta järjestämään Work shopeja joissa saattaisi olla lyhyt luento, (<-aihe vapaa, mille kysyntää) ehkä maljarentoutus.. mutta pääasiassa homma toimii niin että paikalle tulevat juuri oikeat ihmiset jotka haluavat kysymyksiinsä, tilanteeseen tai lukkoihinsa apua ja vastauksia. Minulle ”näytetään”ketkä heistä valitsen eteen kanssani ja käymme keskustelun jonka kautta myös moni muu saa vastauksen omaan kysymykseensä.  Intian astrologi näkee tätä tapahtuvan ulkomailla, ja ai että miten tämä pelottaa ja vetää puoleensa mukavasti. Eihän musta ole sellaiseen, enkä tiedä mistä löydän ihmisiäkään. 

Valtava määrä ideoita on ja pyrin toteuttamaan niitä, usein oma itseluottamus nousee seinänä eteen.  Nyt siis tarvitsenkin apua, hihi …varmaan managerin <3 No senkin, mutta olisi ihanaa jos ihmiset kertoisivat paikkoja joissa tällaisia voisi järjestää, tai Enkeli-iltoja <3 Tai jos sinulla on muuten ideoita miten toteutan kaikki enkelten tuomat ideat niin huippua. Varmaa on se, että oppiläksyni vuoksi minun on pyydettävä juuri nyt apua jotta saan suoritettua omia maanpäälisiä läksyjäni.

 Reissaan mielelläni ympäri tätä kaunista Suomea. Haluan auttaa mahdollisimman monia ja tuoda vaihtoehtoja, työkaluja ja ohjausta. Toivon että jokainen voisi kokea rauhaa ja rakkautta.Tämä on tämänhetkinen elämäntehtäväni, puhua, auttaa..jakaa informaatiota.  Aivan mahtavaa jos sinä voit auttaa minua <3 I promise to help you back. <3

*Enkeli-illat

* Äänimaljarentoutukset ryhmille/ yksilö äänimaljahieronnat


*Kurssit

*Work shopit / Luennot (Aihe valittavissa)

*Retriitit  
 *Energiahoito

*Enkeliterapia (Keskustelu)



Kuuntelun Lahja

No nyt...Nettisivua on muokattu uuteen uskoon eilen, ja tänään saa päivetystä pintaan tämä blogi joka on jo aivan pölyn peitossa. Ois...